Periaatteessa ei. Tänään on kuitenkin ensimmäinen kerta kun ole ajatellut lipsumista. Kävely kauppakeskuksen herkkuravintolan ohi hidasti askeleitani. Tämä päivä piti ollakin vaikea, hankala. Jos tämä tästä nyt helpottuu niin ei ollut homma eikä mikää selvitä tästä päivästä. Tosin se ei ole vielä ohi...
Nukuin paremmin. Veikkaan 7h aikalailla putkeen. Näin unia mm. synnytyksestä joka sujui sutjakkaasti :) Tänään pitäisi olla se päivä että kun tämän päivän yli pääsee niin alkaa helpottaa. Eihän tämä nyt hirvittävän vaikeaa ole ollutkaan. Yllättävän helppoa. Silti en luota itseeni edelleenkään yhtään. Lipsahdus voi tapahtua koska vain. Mutta paremmalla puolella olen siinä että nyt on tosiaan keskiviikko ja paastoa on kestänyt 2 kokonaista päivää. Edellisen kerran olen syönyt sunnuntai-iltana :)
Päätä on jomottanut pitkin päivää. Välillä voimakkaammin ja välillä onneksi jomutus helpottaa. Olen juonut päänsärkyyn vettä :D Toistaiseksi en ole ottanut särkylääkettä. Ulos en ole nokkaani laittanu, hirvittävä monsuuni puhaltta ja on jäätävän kylmä. Kävely tekisi hyvää ja harmittaa kun kahdenpäivän kävelyputkeen tulee nyt katkos. Kahvakuulan heiluttelu saattaisi olla mun juttu. Ei mikään prinsessalaji. Kuntosalille tekisi myös mieli. Kynnys kaikkeen ryhmäliikuntaa ja sellaiseen missä pitää näyttäytyä muualla kuin lenkkipolulla lenkkivaatteissa on todella suuri tällähetkellä. Itsetunto on nollassa. Piilossa reippaan rasvakerroksen alla.
Suurin haaste tällähetkellä juuri nyt on kestää tämä horkka. Jokapaikka palelee ja vilu tulee aaltoina. Olen muutenkin viluinen. Inhoan kylmää. Yritän tsempata sillä että tämä on hyvää palelua. Just.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti