Kymmenen menetettyä kiloa ja Joulu

Olen ollut cambridgellä nyt noin kuukauden. Kymmenen kiloa on sulanut. Onnittelen ja taputan itseäni olkapäälle sen johdosta. Olen erittäin tyytyväinen saavutukseeni, en kuitenkaan niin ettenkö olisi jollain asteella myös hieman tyytymätön. Siihen miten kovan henkisen työn takana nuo kymmenen kiloa ovat olleet, fyysisesti en ole tehnyt mitään. Yhtään lenkkeiltyä kilometriä ei tuohon kuukauteen ole kuulunut, eikä muutakaan fyysistä extraa. Normi kotihommat toki ja tenavajumpat sun muut... Henkinen matka on ollut raskas. Siihen nähden pidän kymmentäkiloa vähänä. Henkinen tuska on ollut hetkittäin hirvejä ja joitakin noita hetkiä en ole pysytyny voittamaan. Lipsumisia on siis tapahtunut. Joulun olen pitänyt tietoista lomaa, kaikesta. Olen mättänyt rakastamaani perunalatikkoa ja joululeipää runsaalla voikerroksella. Olen syönyt tortun jos toisenkin, siemaillut punaviiniä kera suklaapalojen. Huomenaamulla keitän riisipuuron ja syön suuren lautasen hyvällä omallatunnolla. Siitä alan keventämään iltaa kohden ja tiistaina vyöryy cambridge voimalla jälleen kehään.