Neljäs päivä: Nolon tiikerikakkuhiiren yölliset seikkailut...

Olen kai nukkunut jouluna ja välipäivinä liikaa. Kuulemma ihminen ei voi nukkua liikaa, ihminen nukkuu vain kun on väsynyt. Jokatapauksessa olen nukkunut pitkiä ja hyviä öitä. Mies mainitsi jopa että unihengitykseni on kevyttä. Olen iloinen, kyllä reippaat 10 kg pudotettua painoa vaikuttaa jo noinkin. Hienoa. Positiivista "palautetta" on lähipiiristä tullut muutenkin. Vaikka itsestä tuntuu ettei kukaan huomaa mitään (näissä massoissa 10kg on vähän), niin kyllä pudotus on huomattu. Siitä tulee tietenkin älyttömän hyvä olo. Eli siis alkuperäiseen ajatukseen palatakseni, eilen illalla ei sitten uni tullut. Katsoin eurodekkarin, ensimmäinen elokuva piiiiitkään aikaan jonka katsoin alusta loppuun. Yritin sitkeästi nukahtaa mutta ei uni vaan tullut. Kaivelin yöpöydän laatikosta kirjan ja kappas siellähän oli karkkiaskikin. Hetken luettuani aski aukesi ja siitäpä se taas lähti. Lumipallo vyöryi eteenpäin ja olin kykenemätön pysäyttämään sen... Siirryin sohvalle, parempi valaistus, (jääkaappi lähempämä <-- TODELLINEN syy). Pari voikkaria, joulutorttu, tiikerikakkua ISO pala... Ja mikä pahinta ja kamalinta: ei tippaakaan huono omatunto! Ehkä fyysinen pahaolo kompesoi psyykkisen, tuli nimittäin todella oksettava olo. Mutta kylläpäs virkistyin ja aivot toimivat. Ahmin kirjan yli puolenvälin. Aamulla sitten nukuttikin pitkään.

Nyt olen kurittanut itseäni ja syönyt vasta päivän ruuan. Tarkoitus on mennä iltaan yhdellä pussilla eli kaksi puolikasta on loppupäivän ohjelmassa. Tiedän kyllä että tämä on huono valinta. Liian vähän ateriakertoja kostautuu varmasti. Tietenkin nyt on niin vahva ja voimakas olo että luottamus omaan itsehillintään on huippulukemissa. Saapa nähdä...

Kolmas päivä

Hyvä, puuhakas päivä. Aamulla koko pusssi, välipalaksi puolikas, lounaaksi kanaa, kukkakaalimuusia ja tomaattia, välipalaksi puolikas pussi ja iltapalaksi kanaa, kukkakaalimuusia, kurkkua ja porkkanaa. Kyytipojaksi monta mukia vettä, pari kuppia kahvia ja muutama kupillinen teetä. Näillä mennään.

Onhan tämä taas vaikeaa. Aivan kuin olisi kiipeämässä perse edellä puuhun. Tuntuu vaikealta ajatella päiväkin eteenpäin ja ahdistavalta että tämä on nyt totta ja viimeinen mahdollisuus ja loppuelämä on tätä ja tässä. Miten voin ajatella joskus olevani niin tasapainossa ja sinut itseni kanssa että uskallan heittää vaihteen vapaalle ja elää ajattelematta ruokaa. Siis sitä etten syö liikaa ja että syön terveellisesti. Kyllä se aika taitaa todellakin olla vuosien päästä... Vasta nyt cambridgellä ollessani olen todella ymmärtänyt miten suuri ote ruualla on minuun. Se on melkoisen järkyttävä tunne. Kun saa päivittäisen ravinnon pusseista ja hyvin yksinkertaisesta ruuasta on aikaa tehdä kaikenlaista. Ruokakaupassa käynti on nopea, kioskilla ei "tarvitse" käydä ollenkaan. Eikä tarvitse lähteä asiasta tehden kylille herkkukahvilaan päiväkahville. Nyt kun ajattelee asiaa ja listaa kaikkia kommervenkkejä tulee ahdistunut olo... Ruuan riivaama säälittävä minä....

Toinen päivä: Uuteen nousuun

Näihin fiiliksiin pitää vain tottua. Hirveästä ahdistuksesta, ruuan himosta, päätöksestä poiketa suklaakauppaan ---> uuteen nousuun ja taisteluasemiin. Ei sitten oteta päivän viimeistä pussia kun on ahmittu leipää ja voita. Kahvipöydässä käsi eksyi jopa kakunpalaan joka kulkeutui suuhun. Täysin huomaamatta. Tajusin tilanteen kun kakunpala oli jo kitusissa... Edessä haastavat ajat, vuodet...

Päivän lounas. Kana-vihannestäytteisiä paprikoita ja nökäre mustapekkajuustoa.
(Leivät ja voi sensuroitu kuvasta)

Kanatäyte:
Br suikale naturel, maustettu rakuunalla, mustapippurilla ja suolalla
Porkkanaraastetta, pakastettua parsakaalia
Lihaliemikuutio, sipulijauhetta

Ilta on menny ihan jees. Pientä ylpeyttä voisi kai tuntea siitä että vaikka lipahdinkin ja pahasti niin ilta sentään sujui suunnitelmien mukaan. Kohta kutsuu sänky, tyyny ja peitto. Ja huomenna toivottavasti vahvempi päivä.

Toinen päivä: F.U.C.K

Niin niin helvetti!! Aamu alkoi hyvin. Jopa lenkillä käytiin ytimiin asti ulottuvassa kylmässä tuulessa. Lounaaksi tein kana-kasvis täytteisiä paprikoita. Sitten se iski. Helvetillinen leivänhimo. Nyt haluan vain suklaata, suklaata ja suklaata. Leipiä on mennyt reippaalla voimariinikerroksella noin 6 ja risat. Heti ottaa päähän. Silti tiedän että tulen tänään syömään (ja katumaan) itseni tainnoksiin. Vittu.

Ensimmäinen päivä: Iltatunnelmat

Käytiin synttäreillä. Eväänä minulla oli pirtelö, otin sen. Kahvipöydässä ei onneksi ollut kakkua ja suklaakulho oli käden ulottumattomissa. Mutta: sipsikulho oli asetettu viereeni. Normi poimusipsejä, kuka niitä voi vastustaa??? Kuppi kahvia, kolme kuppia teetä ja kourallinen sipsejä. Jätin iltapirtelön ottamatta. Kai sekin jotain on. Kotiintulon jälkeen olen istunut koneella ja shoppaillut. Taistellut leivän-, voin- ja juustonhimoa vastaan ja toistaiseksi olen siinä onnistunut. Käsillä täytyy kyllä olla kokoajan telemistä. Ajatus harhailee keittiön suuntaan ja hetkittäin himo tuntuu mahdottomalta voittaa...

Tähän loppuun haluaisin luetella kaikki osaamani kirosanat, tuplana, jopa triplana. Niin pettynyt olen itseeni.

Ensimmäinen päivä

Reilun viikon pellossa eläminen on tuonut 3 elopainokiloa takaisin. Ja pellossa elämisellä tarkoitan todellista "heavy user" meininkiä. Ensin synttäriviikonloppu (jota seurasi kyllä parin päivän kurinpalautus), ja jatkomeinikinä joulu. Tämän aamun fiilikset ovat sekavat. Olen pettänyt kaikki itselleni vakaasti antamani lupaukset.

- Ensin sen että jos synttäriviikonloppuna mässään niin jouluna en.
- Sitten sen että jos jouluna syön niin en ainakaan suklaata.

Näen itseni peilistä tämännäköisenä., sillä poikkeuksella että kuvan possu on kaunis.....

No. Onneksi tulee aina "huomenna",  ja se päivä on tänään. Toisen cambridgematkani ensimmäinen päivä. Lähipäivien tavoite: Napsauttaa pois joulukilot että päästään tositoimiin vuoden ensimmäisenä päivänä.

Se päivä ei ollut tänään(kään)...

Ote lipsahti jo illalla kun havahduin ajatukseen että sain lahjaksi suklaarasian! Enkä mitä tahansa suklaata vaan Fazerin nordic gourmet rasian. En pysytynyt vastustamaan... mutta ei se ole mikään uutinen. Olen erittäin heikko ja tiedostan että edessä on piiiiitkä matka. Opintovuodet, jotka tulevat vastaamaan yliopisto-opintoja. Tuleva "ammattini" tulee olemaan myös sitä luokkaa että tarvitsen tiheään jatkokoulutusta. Varmasti useampia kursseja vuodessa. Paljon olen miettinyt sitä pysytynkö ottamaan tämän haasteen vastaan ja pystynkö kulkemaan sen tien loppuun. En siksi että on pakko vaan siksi että haluan, itseni vuoksi. Itseluottamus asian suhteen ei ole 0, se on rajusti miinusmerkkinen. En usko itseeni yhtäään, eikä kukaan ole voinut tätä luottamusta  millään puheella kasvattaa. Toivon että tulevat päivät ja viikot tuovat onnistumisen tunnetta, iloa ja uskoa itseen.

Tänään siis nautin, vielä tänään(kin). Ihana kiehuvan punaisen maidon tuoksu leijailee keittiössä. Keittelen riisipuuroa. Kohta otan lautasellisen ja nautin kanelin, sokerin ja voin kanssa. Sitten lasken cambridge-pussit ja laitan valmentajalle viestin koska tulen seuraavan kerran ohjaukseen. Toivottavasti pussit riittävät viikon verran eteenpäin. Huomenna aloitan toisen cambridgematkani.

Kymmenen menetettyä kiloa ja Joulu

Olen ollut cambridgellä nyt noin kuukauden. Kymmenen kiloa on sulanut. Onnittelen ja taputan itseäni olkapäälle sen johdosta. Olen erittäin tyytyväinen saavutukseeni, en kuitenkaan niin ettenkö olisi jollain asteella myös hieman tyytymätön. Siihen miten kovan henkisen työn takana nuo kymmenen kiloa ovat olleet, fyysisesti en ole tehnyt mitään. Yhtään lenkkeiltyä kilometriä ei tuohon kuukauteen ole kuulunut, eikä muutakaan fyysistä extraa. Normi kotihommat toki ja tenavajumpat sun muut... Henkinen matka on ollut raskas. Siihen nähden pidän kymmentäkiloa vähänä. Henkinen tuska on ollut hetkittäin hirvejä ja joitakin noita hetkiä en ole pysytyny voittamaan. Lipsumisia on siis tapahtunut. Joulun olen pitänyt tietoista lomaa, kaikesta. Olen mättänyt rakastamaani perunalatikkoa ja joululeipää runsaalla voikerroksella. Olen syönyt tortun jos toisenkin, siemaillut punaviiniä kera suklaapalojen. Huomenaamulla keitän riisipuuron ja syön suuren lautasen hyvällä omallatunnolla. Siitä alan keventämään iltaa kohden ja tiistaina vyöryy cambridge voimalla jälleen kehään.